Kulttuurihyvinvointi tarkoittaa hyvinvointia, jota syntyy osallistumisesta taiteeseen ja kulttuuriin – joko kokijana, tekijänä tai molempina. Se liittyy siihen, miten taide, luovat ilmaisun muodot ja kulttuuriset kokemukset vaikuttavat ihmisen mieleen, kehoon, identiteettiin ja yhteisöllisyyteen.
Kulttuurihyvinvointi voidaan ymmärtää kahdella tasolla:
- Yksilöllinen taso – hyvinvointi lisääntyy esimerkiksi, kun ihminen saa:
- ilmaista itseään taiteellisesti
- tulla kuulluksi ja nähdyksi
- kokea merkityksellisyyttä, osallisuutta ja iloa
- vahvistaa identiteettiään ja tunneyhteyttään
- lievitystä stressiin, masennukseen tai yksinäisyyteen
- Yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen taso – kulttuuri luo:
- kohtaamisia ja osallisuutta yhteisöissä
- esteettömiä ja saavutettavia kokemuksia kaikille
- keinoja käsitellä vaikeita asioita turvallisesti
- siltoja eri ihmisryhmien välille
Esimerkkejä kulttuurihyvinvoinnin muodoista:
- Taideterapia, kirjallisuusterapia, musiikkiryhmät
- Kulttuurireseptit sote-palveluissa
- Osallistavat taidetyöpajat vanhuksille, nuorille, maahanmuuttajille tai erityisryhmille
- Kulttuuritapahtumat ja -hankkeet hyvinvoinnin näkökulmasta
- Yhteisötaide ja taide osana hoitoa tai arjen tukemista
Miksi se on tärkeää?
Tutkimukset osoittavat, että kulttuuri- ja taideosallistuminen:
- vahvistaa psyykkistä hyvinvointia
- parantaa elämänlaatua ja resilienssiä
- vähentää yksinäisyyttä ja syrjäytymistä
- tukee toipumista mielenterveyden haasteista
- lisää empatiaa ja yhteisöllisyyttä
Kulttuurihyvinvointi on noussut tärkeäksi osaksi myös sosiaali- ja terveyspalveluita, ja sen edistäminen kuuluu mm. kulttuuristen oikeuksien toteuttamiseen. Se on osa kestävää ja inhimillistä yhteiskuntaa.
